Szentháromság ünnepe utáni 5. vasárnap
Szentendre, 2009. július 12. 10:00
/Apt 4, 32-35 /
Mika Lehtola
Raamatun teksti kertoo meille alkuseurakunnasta. Kuvaus hámmástyttáá ja heráttáá ihmetystá. Miká siiná on niin erikoista? Sekő ettá ihmiset myyvát omaisuutensa ja antavat sen yhteiseen káyttőőn? Mielestáni tekstin ylláttává kuvaus kátkeytyy ensimmáiseen lauseeseen.
Heillá oli yksi sydán ja yksi sielu. Miten se oli mahdollista? Uusi testamentti kertoo meille, ettá támá tilanne ei kestányt kovin pitkáán. Ihmiset muodostivat erilaisia ryhmiá, joilla oli erilaisia pianotuksia. Joku váitti olevansa Paavalin puolta, joku toinen Pietarin puolta, joku taas Jeesuksen puolta. Kirkon historia on hyvá ja surullinen esimerkki samasta ilmiőstá, tapahtumasta. Kristuksen ruumis, kristillinen seurakunta on jakautunut erilaisiin kirkkokuntiin ja tunnustuksiin. Támán erilaisuuden keskellá on hyvá muistaa Jeesuksen rukous, jossa hán rukoili, ettá me olisimme yhtá. Me ihmiset káytámme oikeassa olemista joskus sulkeaksemme toisiamme ulkopuolelle. Jeesus káytti totuutta vapauttaaksen ihmisiá synnin vallasta.
Heillá oli yksi sydán ja sielu. Mitá Raamatussa tarkoitetaan, kun puhutaan sydámestá ja sielusta? Se on kielikuva, metafora, symboli, jolla on laaja merkitysalue. Se kuvaa sitá ihmisen osaa tai ominaisuutta, joka kykenee kuulemaan Jumalan puhuttelun ja siihen vastaamaan. Se kuvaa ihmisen eettistá puolta, jossa me tunnistamme hyván ja pahan, oikean ja váárán. Se kuvaa ihmisen ályllistá pulta, jossa pohdimme asioiden syy-seurassuhteita ja elámámme valintoja. Se kuvaa meidán persoonallisuuttamme, sitá osaa joka tekee meistá yksilőitá ja ainutlaatuisia. Se kuvaa sitá osaa, jolla tunnistamme ihmisyyden , ihmisen kasvot, láhimmáisen, toisessa ihmisessá.
Miká yhdisti alkuseurakunnan náin vahvasti? Oliko se yhteinen tausta, kieli, kulttuuri, historia, ystávyyssuhteet? Se oli risti. Minulla on tássá mukana Lappeella tehty risti. Se on puusta ja sitá kutsutaan Tuomaan ristiksi, apostoli Tuomaksen mukaan. Joskus Tuomasta kutsutaan epáileváksi Tuomaaksi. Enemmiksin Tuomas oli se járkevá apostoli, joka ei vakuuttunut muiden kokemusten pohjalta. Kun muut olivat náhneet Jeesuksen, Tuomas ei uskonut. Hán tiesi mistá hán tunnistaa Jeesuksen? Mistá? Ihmeteoista? Viisaista puheista? Leiván jakamisesta? EI . Haavoista. Kun Tuomas náki Jeesuksen haavat, hán tunnusti: Minun Herrani ja minun Jumalani. Risti kertoo meille seká meistá ihmisistá ettá Jumalasta. Risti kertoo meille ihmisen kyvystá pahaan ja vákivaltaan Pahuus on meille vaikea asia. Meidán on helpompi kestáá se, jos siirrámme sen itsestámme etáálle. Jos sanomme ettá roomalaiset sotilaan tappoivat Jeesuksen ja juutalaiset neuvoston jásenet syyttivát hántá Pilatuksen edessá, mutta en miná. Kuoliko Jeesus muiden syntien táhden? Ei, vaan myős minun. Raamatun totuus meistá ihmisistá ei ole kaunis. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, kuinka Jeesuksen puheet koskettivat Pietaria, ja hán tunnusti: Mene pois minun luotani, miná olen syntinen mies. Náin me ihmiset toimimme synnin ja elámán rikkináisyyden áárellá. Meidán on helpompi menná pois. Menikő Jeesus pois? Jeesus ei mennyt pois. Hán kesti Pietarin tunnustuksen ja rehellisen puolen Pietarista. Jeesuksen rakkaus ei murtunut ihmisen elámán rikkináisyyden, keskeneráisyyden, rakkaudettomuuden áárellá. Tássá tuleemme siihen, mitá risti kertoo Jumalasta. Se kertoo Jumalan horjumattomasta ja murtumattomasta rakkaudesta, jolle mikáán meidán ihmisten elámássá ei ole vierasta tai toivotonta. Jumala raakastaa meitá loppuun asti. Jumala nákee meidán tekojemme lápi, kauniin, arvokkaan ja ainutlaatuisen ihmisen. Meidán on vaikea náhdá toistemme tai omien tekojemme taakse Jumalan luomistyőtá meissá. Jumala on tullut ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, kantanut meidán syntimme, sairautemme ja kuolemamme, koko ihmisen osan. Jumala antoi itsensaá meidán puolestamme.
Alkuseurakuntaa yhdisti Jeesuksen risti ja ylősnousemus. Kun he katsoivat asioita ristin lápi, he nákivát tarkemmin. Kun toista ihmistá katsotaan Jeesuksen ristin lápi, on helpompi tunnistaa láhimmáisen kasvot kuin vihollisen kasvot. Toisen ihmisen tarpeet náhtiin omina.Kun toisen ihmisen puutteita katsotaan Jeesuksen ristin lápi, on tunnustettava ettá kaikki mitá ole ja mitá minulla on, on Jumalan armoa ja lahjaa. Kun elámáá katsotaan Jeesuksen ristin lápi, náhdáán ettá rakkaus on vihaa voimakkaampaa, hyvá pahaa vahvempaa, anteeksianto katkeruutta suurempaa, toivo epátoivoa vahvempaa, ja elámá kuolemaa vákevámpáá.
Kun siná katsot Jeesuksen ristin lápi itseási, láheisiási, toisia ihmisiá, Mitá siná náet?